DFS OLYMPIA-MEISE OH-OAD,  sekä  DFS WEIHEN OH-WAA:n vaiheet

DFS Olympia-Meise, lentokerhon uusi jatkokoulutuskone Vaasan kentällä 1959.

Vuoden 1940 kesäolympialaiset piti pitää Suomessa, ja niihin liittyvä purjelentokilpailu Jämillä. Tätä varten järjestettiin suunnittelukilpailu, johon otti osaa kuusi eri eurooppalaista purjekonetyyppiä.  Tarkoitus oli, että kaikki osallistujat käyttävät samaa konetyyppiä, joten lentotaito tulisi oikeuksiinsa. Siiven kärkiväliksi valittiin 15 metriä, lentomassan tuli olla alle 262 kiloa sekä tyhjämassan tuli olla maksimissaan 160 kiloa. Koneeseen valittiin suksi pyörän sijaan, jotta sillä voitiin laskea Suomen pienille pelloille.
Tämän suunnittelukilpailun voitti saksalainen Meise, jonka suunnitteli Hans Jakobs 1939, ja joka ristittiin tietenkin ”Olympiaksi”. Kisat jouduttiin perumaan sodan takia, mutta Suomessa kuitenkin rakennettiin valmiiksi kolme koneyksilöä. Neljäs kone ostettiin Ruotsista, ja se tuli Vaasaan.

OH-OAD vielä vanhalla ”kanttikuomulla” vuonna 1959 Vaasassa. Takana kaksipaikkainen Slingsby T.21 B OH-KSA.

Kuvissa on Vaasan Lentokerhon omistama ja käyttämä purjekone DFS Olympia-Meise. Kone oli tunnukseltaan  OH-OAD ja lensi Vaasan Lentokerhossa vuosina 1959-1964.
Konetta käytiin katsomassa Karlstadissa Ruotsissa paikan päällä elokuun alussa 1958. Sitä ei heti tuotukaan Vaasaan, vaan Karlstadin kerho päätti myydä myös kaksipaikkaisen Slingsby T.21:n, joka ostettiinkin ensin, ja Olympia, joka varattiin, vasta seuraavana vuonna. Koneeseen luvattiin mukaan keskeneräinen kuomu, joka saatiinkin myöhemmin. Koneen kuomu muutettiin Vaasassa vuonna 1961 alkuperäisestä kulmikkaasta aerodynaamisemmaksi kuplakuomuksi ja koneeseen asennettiin myös kiinteä pyörä.
”Kun kone saapui Suomeen oli se beigen värinen. Kunnostuksen yhteydessä beige väri poistettiin ja paljastui että kone oli alunperin lakattu. Sivuvakaajan yläosasta löytyi valmistajan merkki, missä oli teksti AB Flygindustri, Malmö. Vaasassa kone maalattiin harmaan väriseksi. Olympia koneemme oli siis valmistettu teollisesti Malmössa. Saattaa hyvinkin olla että merkki on on edelleen nykyisen maalin alla. Malmössä oli jo v. 1938 teollista purjelentokonevalmistusta (AB Kockums Flygindustri Malmö), mm Grunau Baby ja Olympia.”, muisteli Björn ”Lanka” Björklund koneen ensivaiheita Vaasassa.

OH-OAD nousee vintturistartissa Vaasan lentokentällä kesällä 1959.

Olympian entinen tunnus oli SE-SGD. Kone tuli Pohjanlahden yli Korsholm 2 matkustajalaivan kyydissä hienosti pakattuna. Kone oli lentokunnossa 5.7.1959.
Kone vaurioitui vintturistartissa 13.8.1959, kun vintturin vaihde hyppäsi vapaalle, ja kone sakkasi sukselleen vedon loppuvaiheessa. Olympian pohja vaurioitui, mutta se korjattiin nopeasti lentokuntoon.

OH-OAD:tä kasataan Vesivehmaan kisoissa 1962.

Vuonna 1962, 15-23.5. oli Vesivehmaalla purjelentokilpailut, joihin OH-OAD osallistui kisan vanhimpana koneena. Konehan oli valmistettu 1940-luvulla. Samana vuonna Olympiaan asennettiin Messerschmitt Me 109-hävittäjän happilaitteet. Menkijärven lentokenttää alettiin raivata kesällä 1962 lentokuntoon, ja raivaustöiden lomassa lennettiin siellä Olympialla ja PIK-5b:llä OH-PAX:lla.
Seuraavana vuonna 19.5.1963 lensi Antti Huusko Olympia-koneella kerhon ensimmäisen HC-matkalennon Vaasasta  Kruununkylään, ja matkaa tuli 101 km. Samana kesänä Olympia oli mukana Jämin leirillä yhdessä kerhon uuden Vasaman OH-VAI:n kanssa.

Olympian sivuperäsin, kuvattu v. 2005 VLK:n vanhassa rakennustilassa. Peräsimessä kerholaisten allekirjoitukset VLK:n 60-vuotisjuhlasta 19.3.1994.

Koneen viimeinen lento tapahtui 23.7.1964. Maastolaskussa pellolle Pirttikylään (Pörtom), noin 40 kilometriä Vaasasta etelään, koneen runko katkesi kolmeen osaan, jolloin pyrstö irtosi, ja runko katkesi siiven jättöreunan takaa. Siivet irtosivat ja kabiinikin särkyi. Vauriot todettiin niin suuriksi, ettei konetta enää kannattanut korjata. Ikääkin alkoi koneella olla jo paljon ja kone poistettiin rekisteristä. Koneella lennettiin sen tallessa olevan lentopäiväkirjan mukaan 460 tuntia 41 minuuttia, ja lentoja tuli yhteensä 1236.
Kuvagalleriassa on muutama kuva vuodelta 1980, jossa koneen rungon osia on vielä jäljellä varastossa. Kuvassa oleva peräsin on nykyään jäljellä koneesta, ja se löytyy Vaasan Lentokerhon vanhan rakennustilan seinältä, josta sen kuvasin kesällä 2005.

Tietoja Olympiasta

Olympia-Meisea valmistettiin aikanaan satoja kappaleita  Saksassa ja muualla Euroopassa, myös useita kopioita ja eri versioita. Näitä olivat mm. englantilainen Eon Mark 2 ja ranskalainen Nord 2000. Mielenkiintoista on, että DFS Olympia-Meisen siipi oli muodoiltaan  pienennös DFS Weihen siivestä.

Tekniset tiedot:
– Rakenne: puu, kangas
– Kärkiväli: 15 m
– Siipi-pinta-ala: 15 m2
– Pituus: 7,27 m
– Tyhjämassa: 160 kg
– Lentomassa: 255 kg
– Paras liitoluku: 25,5 / 64 km/h
– Pienin vajoamisnopeus: 0,67 m/s
– Sakkausnopeus 50 km/h
– Suurin sallittu hinausnopeus:
– vintturihinaus:  80 km/h
– lentokonehinaus: 100 km/h
– Suurin sallittu nopeus:
– puuskaisella säällä: 120 km/h
– tasaisella säällä: 200 km/h

DFS Weihe OH-WAA:n tarina Jämiltä Vaasaan ja Ilmailumuseoon

DFS Weihe OH-WAA:n haku Jämiltä 21.-22.12.1957. Romut Jämin hallissa. Oikealla kerhon puh.johtajana toiminut Pentti ”Pena” Knuuttila.

Vuonna 1957 kerho hankki Suomen Ilmailuliitolle Ruotsista monen mutkan kautta Weihe-purjekoneen täydelliset piirustukset, ja sopimuksen ehtona oli saada ostaa Jämiltä vanha vaurioitunut purjekone Weihe OH-WAA Vaasaan. ”Ei oo Weihen voittanutta”, sanottiin ennen vanhaan. Se oli aikansa ”suurtehopurjehtija”. Suunnittelija oli sama kuin myöhemmän Olympian, eli Hans Jacobs. Weihe rikkoi monia ennätyksiä 1930-luvulla. OH-WAA oli valmistunut vuonna 1939, ja rakentajana mainitaan Flugzeugbau Schweyer. Kone oli ollut ensin Suomen Ilmapuolustusliiton käytössä Jämillä tunnuksella OH-JÄMI 2. Myöhemmin sen omisti vuonna 1945 Ilmapuolustusliiton jatkajaksi syntynyt Suomen Ilmailuliitto eli  SIL ry, jonka käytössä  kone oli edelleen Jämillä. Koneen runko oli täysin vaurioitunut maastolaskussa 7.8.1956 Riekkolassa, ja ehjänä olivat vain siivet ja peräsimet.
Kone päätettiin hakea pois Jämiltä, ja matkaan lähdettiin 21.12.1957 Land-Roverilla ja perävaunulla. Matkalle lähti Pentti Knuuttila, Oiva Vanhala sekä eräs Knuuttilan työkaveri. Vaiherikas reissu alkoi Tuovilanjokeen samana aamuna nokalleen menneen Aero Oy:n DC-3 ”Lokki” matkustajakoneen ihmettelystä. Menomatkalla tuli välillä lunta niin sakeasti, ettei tietä näkynyt, ja kerran perävaunu oli poikittain auton sivulla, muisteli Pena Knuuttila. Jämillä oltiin yötä. Koneen rungon uudelleenrakentaminen Vaasassa jäi kuitenkin kesken, koska kerholla ei ollut tarpeeksi rakennustilaa Ammattikoulun tiloista luopumisen vuoksi. Ainoastaan PIK-5:n rakentamista jatkettiin uusissa pienemmissä tiloissa. Kerhon konetilanteen parantuessa Weihen rungon kunnostamisesta luovuttiin kokonaan, ja koneen  siivet ja peräsin  luovutettiin Suomen Ilmailumuseoon vuonna 1972. Ne olivat esillä Ilmailumuseon ”käytävänäyttelyssä” Helsinki-Vantaan lentoasemalla tuolloin.

OH-WAA Jämillä 1950-luvulla vielä ehjänä, omistaja tuolloin Suomen Ilmailuliitto ry.

OH-WAA:n lentopäiväkirja on tallessa VLK:lla, ja siinä on viimeisenä merkintänä, että kaputti sattui matkalennolla Jämi-Riekkola 7.8.1956. Viimeinen merkintä kirjassa on: ”Konerikko. Runko 100%”.
OH-WAA.n kokonaislentoaika oli 1144 h 44 min. Yhteensä 522 laskua. Aika mielenkiintoisena yksityiskohtana voi vielä mainita, että molemmat Ilmailuliiton Weihet, OH-WAA, ja -WAB, merkittiin purjekoneina vuonna 5.6. 1950 moottorikoneiden ilma-alusrekisteriin, mikä on poikkeuksellista.  Ne poistettiin sieltä vasta  28.5.1957, ja siirrettiin purjekoneristeriin, OH-WAA numerolla 132.
Näin päättyivät ”Weihen vaiheet”. Ohessa on muutama kuva Weihen hakumatkalta Jämiltä, sekä kuva koneesta vielä ehjänä Jämillä. OH-WAA:n pienoismallikuva, joka on otettu Jämin päärakennuksen salissa, on kesältä 2005.

Tekstit: Jukka Nisula ja Björn Björklund via J. Pakkanen
Piirros: Jukka Nisula
Kuvat:  Jukka Nisula, (kuvat  9,10,11 ja 12 ) Oiva ”Oikku”Vanhala via J.Nisula (kuvat 5,6 ja 7 ) ja  Henry ”Nakke” Laaksonen via J.Nisula (kuvat 1,3,8, 17, 18, 19, 20, 21, 24, 25, 26 ja 27), Göran Bruun ( kuva 2, 4, 13, 14, 15 ja 16 ), Jari Aalto (kuvat 22 ja 23)
Lähteet: ”Vaasan Lentokerhon historiikki 1934-84,” ja ” SIHL-lehti 2/1996 sekä vanhojen kerholaisten muistelmia.

Kuvagalleria

Kuva 1. OH-OAD vanhalla ”kanttikuomulla” 1950-60-lukujen taitteessa Vaasassa. Takana kaksipaikkainen Slingsby T.21 B OH-KSA.
Kuva 2. Olympia ja Slingsby T.21B Vaasssa 1950-60-luvun vaihteessa. Pikkupoika Olympian vieressä on Göran Bruun. Koneessa vielä vanha kulmikkaampi kabiini.
Kuva 3. DFS Olympia-Meise OH-OAD Vaasan kentällä varustettuna uudella kuplakuomulla ja pyörällä. Kuva on otettu vuoden 1961 jälkeen.
Kuva 4. OH-OAD:tä kasataan Vesivehmaan kisoissa 1962.
Kuva 5. DFS Weihe OH-WAA:n haku Jämiltä 21-22.12.1958. Oikealla Pena Knuuttila.Kuvannut reissussa mukana ollut Oiva ”Oikku” Vanhala.
Kuva 6. Weihen siipeä lastataan. Vasemmalla Pena Knuuttila, oik.hänen työkaverinsa. Kuva: Oiva Vanhala
Kuva 7.  Alkuperäinen kuvateksti: ”Kestääkö laakeri?”
Kuva 8. OH-WAA Jämillä 1950-luvulla vielä ehjänä, omistaja tuolloin Suomen Ilmailuliitto ry.
Kuva 9. OH-WAA:n pienoismalli Jämin päärakennuksen salissa. Kuvattu kesällä 2005.
Kuva 10. Olympia-Meise OH-OAD:n kolmitahokuva.
Kuva 11. Vanha lentokerhon kangasmerkki. Sama merkki näkyy myös OH-OAD:n sivuperäsimen yläosassa.
Kuva 12. Olympian sivuperäsin, kuvattu v. 2005 VLK:n vanhassa rakennustilassa. Peräsimessä
kerholaisten allekirjoitukset VLK:n 60-vuotisjuhlasta 19.3.1994.
Kuva 13. Olympia paketissa:  1959 kone on paketoituna Vaasan sisäsataman pihalla. Ruotsalainen rekisteri SE-SGD häämöttää peräsimessä.
Kuva 14: Olympian kuljetus: 1959 Pentti Knuuttila auton ohjaamossa ja muita keholaisia kuljetuksen kyydissä. Mopon selässä Rami Uusihauta.
Kuva 15: Olympian runko työn alla: Antti Huusko ja Co rungon kimpussa.
Kuva 16: Olympian siipi: Olympian siipeä korjaillaan 1959.
Kuva 17. Olympia ja Slingsby vuonna 1959.
Kuva 18: Olympia-Meise Vaasassa 1959.
Kuva 19. Olympian vanha ja uusi kabiini vuonna 1959.
Kuva 20: Olympia uudessa maalauksessa ja kabiinilla 1961. Koneeseen asennettu myös pyörä.
Kuva 21. Viima, Ka-2 ja Olympia Menkijärven hallissa vuonna 1962.
Kuva 22: Olympian runko romuna vuonna 1980.
Kuva 23: Olympian romut vuonna 1980.
Kuva 24: Henry ”Nakke” Laaksonen lähdössä Olympialla 1959.
Kuva 26: Olympia starttaa 1959.
Kuva 27: Uusi jatkokoulutuskone vanhoille parroille Harakka III:n tilalle 1959. (alkup.kuvateksti)

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>