Kun vaasalaiset purjelentäjät joulun jälkeen vuonna 1946 menivät hakemaan lentokiellon takia lentosataman hallissa takavarikossa olleita purjekoneitaan, heitä kohtasi yllätys: yksi kerhon Vaapsahainen-liitokone oli hävinnyt jäljettömiin. Mutta kerrotaanpa ensin näiden Suomen ensimmäisten kerhotekoisten liitokoneiden tarinat alusta lähtien.
Helmikuussa 1935, n.70 vuotta sitten, tehtiin Vaasassa ilmailuhistoriaa. Silloin valmistui Vaasan Lentoharrastajien Kerhossa, myöhemmin Purjelentokerho ja Lentokerho, ensimmäinen maassamme suunniteltu ja rakennettu liitokone, joka sai nimekseen Vaapsahainen.
Koneen suunnitteli ja rakensi Eero Metsola, Heikinaron (ent.Hedström) veljekset Kaarlo (”Kalle”) ja Lars ( ”Lasse”) sekä Aulinin veljekset, Kustaa ja Lauri. Kone oli puurakenteinen ja kangaspäällysteinen. Koneen suunnitteluun ja rakentamiseen kerhossa päädyttiin siksi, että kerho oli vähävarainen eikä ollut rahaa ostaa valmiita piirustuksia Grunau 9-koneesta. Metsola käyttikin Grunau 9-liitokonetta jonkin verran esikuvana. Vaapsahaisen erottaa Grunau 9:stä selvästi runkokolmiosta, joka Vaapsahaisessa on hyvin paljon leveämpi. Grunaussa se on ”terävämpi”. Tämä näkyy hyvin, kun vertaa koneista otettuja valokuvia, joskin joissakin lehtien ja kirjojen kuvateksteissä Vaapsahainen on sekoitettu Grunau 9:ään. Vaapsahaisesta tuli kevyempi kuin Grunau 9, ja siksi sitä kehuttiinkin paremmaksi.
Vähän aiemmin, eli 22.12.1934, oli valmistunut vaasalaisten ensimmäinen kone Holz der Teufel-liitokone (suomeksi ”voi piru vieköön”) joka sai nimen ”Köpi” tunnetun vaasalaisen lentäjäluutnantin Kustaa ”Köpi” Pukkisen muistoksi. Mutta se oli aivan eri kone, saksalaisista piirustuksista rakennettu.” Köpi” oli ensimmäisiä liitokoneita Suomessa kuitenkin. Se sai tunnuksen OH-KÖPI ja oli ainoa laatuaan Suomessa. Ensilento tapahtui 28.2.1935 ja sillä lennettiin vuoteen 1939. Vaapsahainen sai myös ”Köpistä” vaikutteita , peräsimet ovat lähes identtiset. Mainittakoon vielä, että kerhossa valmistui lopulta myös Grunau 9-kone, mutta vasta 1938. Se sai tunnuksen ”G-27”.
Ennen sitä valmistui vielä kerhon ensimmäinen ”teho- purjekone”, Grunau Baby IIa ”ANSSIN-JUKKA”, vuonna 1936. Kerhon toiminta oli vilkasta -30-luvulla, maamme kärkipäätä.
Vaapsahaisen ensi lento ja sotavuodet
Vaapsahainen lensi ensimmäisen kerran 3.3.1935, ja mm. Väinö Bremer kävi kokeilemassa konetta 13.3, kehuen sitä kovasti. Vaapsahainen oli myös mukana Jämin Purjelentokoulun avajaisissa yhdessä ”Köpin”kanssa, ainoina kerhokoneina muuten. Syksyllä 1935 rakennettiin sitten jo toista Vaapsahaista, joka valmistui joulukuussa 1935. Keväällä -36 lennettiin Vanhan Vaasan valleilta kumiköysistartteja.
Vaapsahaiset I ja II osallistuivat myös Vaasan lentokentän avajaisiin ja näytökseen 12.6.1938, jolloin kaksoiskumiköysistartin esittivät Urho Kivioja ja T.Vuorinen.
Kun talvisota syttyi, niin kerhon lentotoiminta loppui . Miehiä meni armeijaan ja ilmavoimiin. Välirauhan aikana 12.7.1940 sattui ikävä tapaus ja kova isku kerholle, kun yksi Vaapsahaisten rakentajista, Kustaa Aulin, menetti henkensä lento-onnettomuudessa sotaohjaajakurssilla Karvialla, syöksyttyään Fokker C.V.E- koneella FO-66 maahan maa-ammunnoissa. Lentokerho menetti yhden tulisieluisimmista persoonistaan ja innokkaimmista purjelennon harrastajistaan.
Syksyllä 1940 rakentajista Kalle Heikinaro siirtyi Jämille T.B. Nissisen ”oikeaksi kädeksi”, korjaten mm. liiton pahoin vaurioitunutta Bucker Jungmeisteria., ollen samalla opettajana, hinaajana ja mekaanikkona aina vuoteen 1945 saakka. Velipoika Lasse Heikinaro oli saanut Ilmavoimien lentomerkkinsä 8.3.1938, ja lensi talvisodassa kersanttina LLv 24:ssa Fokker D 21-hävittäjää, saaden 0,5 ilmavoittoa. Hän siirtyi koelentäjäksi LeV:lle
Tampereelle 1943, ollen siellä vuoteen 1948 asti.
Lasse Heikinaron pitkä lentäjänura jatkui Rajavartiostossa Vaasassa ensin Beaver-lentäjänä ja sitten liikennelentäjänä Karhumäen Veljeksillä jatkuen Ruotsiin Aero Nordille sekä Linjeflygille 1957, jossa hän toimi lentokapteenina aina vuoteen 1974 asti. Hänellä oli silloin kasassa kunnioitettavat 17000 lentotuntia. Itse Kalle Temmeksen, kovan luokan purjelentäjän, myöhemmin jatkosodan hävittäjälentäjän sekä Ilmailulaitoksen pääjohtajan, on myös sanottu olleen mukana Vaapsahaisen teossa koulupoikana, muisteli Ralf ”Raffe” Smirnoff, jonka enoja Heikinaron veljekset olivat.
Vaapsahaisen rakentajat olivat siten tosi ilmailumiehiä.
Koneet takavarikosta 1946 ja Vaapsahaisen mysteeri
Syksyllä 1946 Vaasan Lentokerhon lentokalusto oli edelleen valvontakomission takavarikossa lentosataman hallissa, mutta viimein, 28.12., saatiin koneet pois takavarikosta. Koko kalusto siirrettiin Vaasan lentokentälle TVH:n varastosuojaan. Koneita oli neljä kappaletta, Hols der Teufel ”OH-KÖPI”, josta toinen siipi oli palanut talvisodan pommituksissa, Grunau 9 ”G-27” ja Grunau Baby IIa ”OH-VAASA 3”, eli entinen ”ANSSIN-JUKKA”, myöh.”OH-BAI” sekä Vaapsahainen II. Grunau 9 oli hyvässä kunnossa ja Baby erittäin hienossa kunnossa.
Vaapsahainen II oli jokseenkin lentokelpoinen. Mutta nyt alkoikin mysteeri…missä on Vaapsahainen I ? Nimittäin ensimmäisenä rakennettu Vaapsahainen puuttui, eikä sitä löytynyt mistään. Eikä ole löytynyt vielä tähän päivään mennessä. Mihin se hävisi, huhuja on. Onko se tallessa jossain Vaasan seudulla jossakin vajassa tai vintillä? Paloiko se samassa talvisodan pommituksessa, kuin ”Köpin” siipi? Joku olisi nähnyt Vaapsahaisen sen saman talon seinustalla Vaasassa Kirjastokadun ja Raastuvankadun kulmauksessa, joka paloi pommituksessa. Paikalla on nykyään tyhjä tontti parkkipaikkana. Kone olisi kuulemma vaurioitunut vuonna 1939 lentotouhuissa ja viety korjattavaksi kyseiseen rakennukseen. Mutta varmaa vastausta ei ole löytynyt ja arvoitus jatkuu. Vaapsahaisen ”mysteeri” elää. Jospa se vielä jostain ilmestyy ihmisten ilmoille, ken tietää…
Vaapsahainen II lensi vielä toukokuussa 1947, kun siitä korjattiin poikki mennyt pianolanka. Sillä vedettiin pääasiassa maakiitoja kumiköyden avulla parina päivänä. Ne olivatkin Vaapsahaisen viimeiset ”lennot”. Se oli hyvin täyttänyt tehtävänsä, siinä kun muutkin koneet. Kunniaksi koneelle on se, että se oli Suomen ensimmäinen kerhotyönä suunniteltu ja rakennettu liitokone.
”Liitomoottorikone”
Vaapsahainen Varisselällä hinauksessa
Kun Vaapsahainen I:n kohtalo on vähintäänkin mystinen, niin kyllä ”kakkosenkin” loppu on tarinan arvoinen. Nimittäin vuonna 1955 muutamat ilmailukärpäsen puremat ilmailijat tekivät Vaapsahaiseen kunnon rungon, ja asensivat moottoripyörän moottorin koneeseen. Näin syntyi ”liitomoottorikone”, joksi koneen nähnyt Henry ”Nakke” Laaksonen sen risti.
Suksikokeilut jäältä ja keväällä lennonjohdon sulkemisen jälkeen lentokentällä jäivät pomppien asteelle, johtuen vaatimattomasta moottoritehosta. Myös painelaakeri puuttui moottorista. Siipistreevat olivat huonekaluputkesta ja runko naulaamalla kasattu vanerilevyistä.. Pitkään ei kokeilut menneet, kun tuli potkurin noutaja…eli ilmailuviranomainen. Vaapsahainen II:n siivet myytiin pois, ja niiden kohtalosta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Vaapsahainen II:n runko, samoin kun ”Köpi”, tuhoutuivat myöhemmin, kun TVH:n katepillari hajoitti vanhan”Smolik-hallin” 1960-luvulla. Koneet oli nostettu ”orsille” halliin. Halli sijaitsi Vaasan lentokentän itäreunassa, suunnilleen nykyistä terminaalia vastapäätä. ” Köpin ” jäljelle jääneet osat, runkopuomi ja peräsin lahjoitettiin Ilmailumuseoyhdistykselle. Niin loppui Vaapsahaisten tarina, vai loppuiko sittenkään…
Vaapsahaisten lentotunneista on säilynyt huonosti tietoa. Ainoastaan lennoista ennen sotia jäältä on joitakin jäljellä: Lentoja 148 kpl:tta 1 h 15 min., 3.2.1936-25.3.1937 74 lentoa, 24 min. ja 16.121937-10.1.1938 29 lentoa.
Vaapsahaiset eivät olleet merkittyjä ilma-alusrekisteriin. Liitokoneen piirustukset on lahjoitettu Suomen Ilmailumuseolle.
Vaapsahainen I , käytössä 1935-1939 ( vuodesta 1946 kohtalo tuntematon)
Vaapsahainen II, käytössä 1935-1947 ( runko tuhoutui hallin purkutöissä 60-luvun alussa, siivet myytiin)
teksti: Jukka Nisula
Artikkeli on julkaistu Ilmailumuseoyhdistys ry:n Feeniks-jäsenlehdessä numero 4/2005.
lähteet: ”Vaasan Lentokerho 1934-1984 -Purjelentoa 50 vuotta” (historiikki, kirj.Henry Laaksonen ja Satu Aalto), Henry Laaksosen haastattelu 1.9.2005, Ralf ”Raffe” Smirnoffin haastattelu 5.9.2005 sekä ” Lentomestarit”-teos. Kaikki valokuvat: Henry Laaksonen via Jukka Nisula.
Suomen Kuvalehti 1935 esittelee liitolentoa
Maaliskuun 23. päivänä 1935 Suomen kuvalehti esitteli näyttävästi vaasalaista liitolentoharrastusta. Kuvat on pantu esille Suomen kuvalehden luvalla.