”Pikivitonen” OH-PBI eli OH-237, viimeinen VLK:n kerhotyönä tehty purjekone

PIK-5 suunniteltiin korvaamaan purjelentokerhoissa yleisesti käytössä olleet vanhat harjoituskoneet, eli käytännössä Grunau Babyt. Niitä rakennettiin Suomessa kaikkiaan 36 kappaletta, joista kolme konetta ei valmistunut koskaan. Niiden lisäksi yksi tehtiin Ruotsissa. Koneen suunnitteli entinen kerhon jäsen Kalle Temmes vuonna 1946 diplomityönään, ja projektissa oli mukana myös Raimo Häkkinen. Lisäksi sekä Lars Norrmen, että Pehr Schalin tutkivat harjoitustyönään puolalaisen Salamandra-harjoituskoneen ominaisuuksia,  ja pyrkivät parantamaan sen huonoja puolia. Salamandraa käytettiin täten tulevan kotimaisen koneen esikuvana. Näin syntyi puurakenteinen harjoituskone, joka sai nimekseen PIK-5.

Prototyyppi lensi ensi kerran 8.9.1946. Ilkka Lounamaa kehitti konetta edelleen, ja tyyppimerkinnäksi tuli vuonna 1949 PIK-5b. Se oli ns ”suursarjakone” ja sitä tehtiin 16 kappaletta Jämillä ja kerhoissa. Siinä oli jo koteloitu eturunko ja pyörä. Koneesta suunniteltiin vielä PIK-5c –versio, jonka toteutti Keijo Tiusanen. Sen suunnittelu sai alkunsa b-mallille OH-PAA sattuneesta  kaputista Jämillä 14.7.1951. Kone käytännössä suunniteltiin ja rakennettiin uudelleen, ja  tällöin alkuperäisestä Kalle Temmeksen suunnittelusta oli jäljellä oikeastaan enää siiven aerodynaaminen muotoilu. Runko ja peräsimet muotoiltiin mm.uudelleen ja muitakin huomattavia muutoksia tehtiin. Koneen tyyppimerkinnäksi tuli PIK-5c ”Cumulus”. Tätä c-mallia tehtiin yhteensä 11 kappaletta valmiiksi. ”Pikivitosesta” tuli menestys, ja se oli 1960-luvun alussa lukumäärältään yleisin purjekone Suomessa.

Vaasan Lentokerho alkoi rakentamaan kerhotyönä omaa c-mallin konettaan keväällä 1958, kun herrat Uusihauta, Auranen, Kesti ja Laaksonen kävivät ensin Jämillä rakennusohjaajakurssin.

Vitosen rakentaminen aloitettiin Kirkkopuistikko 1:ssä, entisen ammattikoulun puutyöpajan tiloissa. Siellä tehtiin siipi- ja runkokaaria ainakin yhtenä talvena. Samaan aikaan oli työn alla myös Harakka III:n korjaus. Työtä jatkettiin Nuorisotalon takaa saadussa uudessa työtilassa, joka tosin todettiin ahtaaksi. Lämmön puuttuminen rakennuksesta  keskeytti rakentamisen seuraavana syksynä ja homma venyi. Tammikuussa 1959 saatiin lämpö päälle ja rakentamista voitiin jatkaa. Ongelmia seurasi taas seuraavana syksynä, kun lämpöjohto halkesi, eikä kaupungilla ollut määrärahoja sen korjaamiseen. Nuorisoseuran kellarissa voitiin rakentamista kylläkin jatkaa, kun siellä oli lämmin pannuhuone.

PIK-5:seen oli otettu tuntumaa kesällä 1959 lentämällä seinäjokisten koneella Vaasassa vastineeksi vintturihinauksille. Seinäjoen kerholla oli ”vitosen” lisäksi mukana Bergfalke-koulukone. Myös seuraavana vuonna lennettiin samalla ”laina-vitosella”.

Keväällä 1960 rakentamista taas jatkettiin, ja kone saatiin lentokuntoon 4. päivä elokuuta. Kone sai tunnuksen OH-PBI. Ensilennon lensi Carl-Erik ”Calle” Bruun, joka oli todella  tyytyväinen koneeseen. Kone on sikäli erikoinen yksilö, että siinä on koemielessä käytetty kahta eri liimaa, eli Resinolia ja Lukkoliimaa. Hyvin ovat liimaukset kestäneet! Myöhemmässä peruskorjauksessa koneeseen käytettiin vielä kolmatta liimaa, eli Aralditia, kun Lukkoliimaa ei enää hyväksytty kylmäliimaukseen.

Kerholla oli suunnitelmissa rakentaa myös toinen PIK-5, mutta siitä luovuttiin 1960. Jonkin verran osia, esim.kaaria oli ehditty valmistaa. Sen sijaan OH-PBI:hin saatiin hankittua kyllä laskuvarjo.

Maaliskuun 5.päivä 1961 sattui ”vitoselle” ensimmäinen paha vaurio. Startissa meni koneen pohja sisään. Korjaus onnistui hyvin, kun käytettiin toisen ”vitosen” valmiita kaaria. Seuraava kaputti sattui heti perään 20.5.-61, kun kone laskettiin vahingossa heinikossa olleeseen kiveen kentän ulkopuolella. Kone vietiin Jämille kunnostettavaksi, kun ei oikein intoa korjaamiseen tahtonut löytyä.

Kerho osti toisen PIK-5:n  OH-PAX, myöhemmin OH-157,  keväällä 1962. Se oli b-mallia. Sillä lennettiin Menkijärven kentän raivauksen lomassa kesällä. PIK-5 osallistui myös lentonäytökseen Vaasan kentällä 9.9 Jussi Ojanperän lentäessä sillä, kuten myös 13.9. vuoden  1964 lentonäytöksessä. ”Pikivitosilla” lennettiin ja harjoiteltiin  ilman suuria harmeja -60-luvulla. OH-PAX peruskorjattiin vuonna 1967.

Vuonna 1970 järjestettiin Menkijärvellä ensimmäinen Tintti-ralli, jossa myös PIK-5 oli mukana. Syksyllä pidettiin kerhossa kilpailu, jossa laskettiin PIK-5:llä ilman lentojarruja. Tarkimmin laski Kari Leino, toinen oli Torsten Strang ja kolmas ”Rami” Uusihauta. Vuonna 1971 osallistui kerhosta R.Rauhala ja H.Laaksonen Tinttirallin veteraanikonesarjaan, ja voittivat. Tällä reissulla koneella laskettiin onnistuneesti mäntyjä kasvavalle suolle konetta rikkomatta. Saavutus sinänsä! Samoin koneen kantaminen sieltä pois. Koneella osallistuttiin myös tulevina vuosina Tinttiralliin, sijoitus oli yleensä joukon hännillä ymmärrettävästi koneen suorituskyvystä johtuen. Vuonna 1973 irtosi OH-PBI:n toinen jalkapoljin startissa, kun pitkäjalkainen pilotti oli asialla ahtaassa ohjaamossa.

Syksyllä 1974 tuli sitten PIK-5B:n OH-157:n eli entisen OH-PAX:n vuoro poistua rivistä. Se oli kastunut  kesällä pahoin Menkijärvellä sateessa, ja Lukkoliimasaumat eivät enää kestäneet. Tällöin jo 18 vuotiaan koneen olivat rakentaneet Pohjolan Liitäjät Kemistä, ja se oli valmistunut vuonna 1956.  Kone luovutettiin Keski-Suomen Ilmailumuseoon vuonna 1979. Koneella lennettiin Vaasan Lentokerhossa 1583 lentoa vuosina 1962-74, yhteensä 402 tuntia.

Vuonna 1975 peruskorjattiin c-malli OH-237, joksi sen vanha rekisteri OH-PBI oli muuttunut. Peruskorjauksen jälkeisellä koelennolla sattui hurja tapaus, kun koneen siipien välissä oleva vanerilevy irtosi sandumikumien antaessa periksi kovan imun takia.  Se alkoi ”paukuttaa” 180 km:n rajasyöksyssä niin paljon, että koelentäjä Henry ”Nakke” Laaksonen harkitsi jo hyppyäkin koneen pyrstön viipottaessa ja koneen täristäessä hurjasti, mutta kone pysyi onneksi kasassa, ja ehjänä tultiin alas.

”Pikivitonen” oli kerhon käytössä koko -70-luvun lopun harjoituskoneena. Vuonna 1981 kone oli edelleen lentokelpoinen ja katsastettu, ollen silloin jo kerhon ainoa puukone. Seuraavana vuonna se osallistui lentonäytökseen Vaasassa, ohjelmanumerona oli ”vanha aika-uusi aika”. Esko Alhomäki toimi pilottina. Vuonna 1983 OH-237 ei osallistunut enää Tinttiralliin. Vuoteen 1983 mennessä koneella oli lennetty kerhossa 2369 lentoa, eli yhteensä 703 tuntia, alkaen vuodesta 1960.

OH-237 on pyritty pitämään lentokuntoisena, ja välillä pitkienkin taukojen välissä sillä on ajoittain lennettykin.  Koneen säilytyspaikka on viime vuosikymmenet ollut Vaasan lentokonehallissa ”orsilla”, eli ylhäällä koppien päällä poissa muiden koneiden ja kulkijoiden tieltä.  Kone osallistui muun muassa vuonna 1995 Jämin 60-vuotisjuhliin lentämällä vanhojen koneiden kavalkadissa kerhon ”oman pojan” Hans Ahllundin toimiessa pilottina. Nyttemmin OH-237 on kasattuna taas Menkijärven hallissa, ja sillä lennettiin vielä kesällä 2005.

Kone on toistaiseksi viimeinen Vaasan Lentokerhossa kerhotyönä tehty purjekone, ja sellaiseksi saattaa jäädäkin. Sen lisäksi maassamme on muutama lentokelpoinen ”Pikivitonen”, ainakin Karhulan Ilmailukerhossa Kymissä, sekä Imatralla.

teksti: Jukka Nisula

kuvat: Göran Bruun (kuva 1, 19), Henry ”Nakke” Laaksonen via Jukka Nisula (kuvat 2 ja 3, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17 ja 18), Oiva ”Oikku” Vanhala via Jukka Nisula (kuvat 4,5 ja 6) Tero Tuominen (kuva 7), Jukka Nisula (kuva 8 ja 9), via Jari Pakkanen (kuva 10),

lähteet: ”Vaasan Lentokerho 1934-1984, purjelentoa 50-vuotta”-historiikki, Jukka Raunio ”PIK-sarjan  lentokoneet” sekä PIK ry.-webbisivut, sekä kerhon veteraanien muistelmia.

kuvatekstit:

kuva 1. PIK-5c uutena Vaasan kentällä 1960-luvun alussa, huomaa vintturi ja ”Calle” Bruunin Lambretta-skootteri.
kuva 2. PIK-5c OH-PBI  1960-luvulla
kuva 3. PIK-5b OH-PAX starttaa 1960-luvulla.
kuva 4. PIK-5 korjausta, vasammalta Lasse, Jussi ja Totti.
kuva 5. PIK-5 korjausta, vasemmalla Raimo ”Rami” Uusihauta ja oikealla Torsten ”Totti” Strang.
kuva 6. PIK-5 korjausta, kuvassa Oiva ”Oikku” Vanhala.
kuva 7. PIK-5c OH-237 Jämin 60-vuotisjuhlissa 1995, jossa se osallistui vanhojen purjekoneiden kavalkadiin.  Hans ”Allu” Ahllund tulossa laskuun. Kuva on julkaistu Ilmailu-lehdessä 9/1995. Kuva: Tero Tuominen, luvalla.
kuva 8. OH-237 Vaasan hallissa loppukesästä 1995.
kuva 9. Kolmitahopiirros PIK-5c.
kuva 10. Menkijärvellä 2000-luvulla.
kuva 11. Kolme kovaa vinttaajaa ”Nakke” Laaksonen, Esa Huhtala ja Antti Huusko vuonna 1959.
kuva 12. ”Isä Camillo” lähdössä lennolle vuonna 1960.
kuva 13. Seinäjoen laina-PIK-5b ”Koukku” OH-PAS. Koneella harjoiteltiin Vaasassa omaa PIK-5:sta varten v.1960.
kuva 14. OH-PBI Vaasan kentällä 1960.
kuva 15. PIK-5c OH-PBI vintturistartissa vuonna 1961, edessä Slingsby T.21B OH-KSA.
kuva 16. Vaasan kentällä 1961. Slingsby, Olympia ja PIK-5c. ”Kerrankin kaikki samassa kuvassa” (alkup.kuvateksti)
kuva 17. Kerhon yksipaikkaiset Olympia, Pik-5c ja PIK-5b Vaasan kentällä 1962.
kuva 18. OH-PAX Menkijärvellä kesällä 1962. Seinäjoen Bergfalke kuvassa myös.
kuva 19. OH-PBI valkoisessa maalauksessa. Tiklas-Tikka merkki peräsimessä.